Kandinskia pidetään abstraktin suuntauksen perustajana. Hän asui vuosia Saksassa. Kandinski kuvasi esinemaailman muotoja abstraktilla tavalla. Värit ja täplät ovat keskeisiä hänen tuotannossaan. Hänen kuuluisi olivat muun muassa Improvisaatio ja Hämärä. Myös Malevits oli sitä mieltä, että maalaustaiteen tavoite on vapautua esineellisen maailman kuvaamisesta.
Malevits sisällytti teoksiinsa tunnistettavia muotoja, kuten hänen kuuluisassa taulussaan Tyttöjä pellolla. Venäläistä nykytaidetta näkee esimerkiksi Pietarin uudessa Erarta-museossa.
Sosialistisessa realismissa palattiin jälleen realismiin. Sille olennaista oli realistinen muoto ja sosialistinen sisältö. Niinpä jotkut realismin edustajat, kuten Repin toimikin esikuvana monelle sosialistisen realismin tyylin taiteilijalle. Työläiset tuli kuvata sankareina ja eri iskulauseiden käyttö oli varsin yleistä. Maalaustaiteessa johtajat pyrittiin kuvaamaan esimerkillisinä, kansan keskellä seisovina.
Stalinistisen taiteen aiheista keskeisin oli sota ja sankaruus. Muotokuvat olivat tärkeitä, maisemakuvausta ei arvostettu kovinkaan paljoa. Ihannemaisema sisälsi työvälineitä, sotakoneistoa ja maanviljelijöitä. Taiteen tehtävä oli palvella vallankumousta, ja näin olleen neuvostoliittolainen taide onkin erinomainen, muttei suinkaan ainoa esimerkki taiteen käytöstä poliittisiin tarkoitusperiin.
Yksi tärkeimmistä sosialistisen realismin edustajista oli Isaak Brodski . Hänen teoksensa olivat suuria , ja vallankumousaiheisia tauluja. Sosiaalisistien realismi tuli päätökseen Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991.
Tästä huolimatta Venäjällä näkee runsaasti sosialistista realismia edelleen, museoissa tai esimerkiksi kirjakaupoissa, joissa myydään replikoita postereista jne.
