Ruoka ei todellakaan ole vain polttoainetta, jonka kaloreilla jaksamme päivästä toiseen. Ja vaikka se näyttääkin siltä joidenkin elämässä, on ruualla kuitenkin todella suuri vaikutus siihen, miten maailmamme toimii myös sosiaalisessa mielessä. Ruokailu itsessään on jo sosiaalinen tapahtuma, jossa esimerkiksi perhe kertaa päivän tapahtumia ja vaihtaa kuulumisia. Tämän takia yhdessä syöminen on niin tärkeää vaikkapa toimivan kommunikaation kannalta. Ennen syömisen aloittamista voidaan myös käydä läpi lyhyt uskonnollinen seremonia ruokarukouksen tai jonkin kiitoksen muodossa.
Ruokakulttuuri kertoo myös paljon ympäröivästä yhteiskunnasta ja siitä, millaista on kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa. Esimerkiksi Kiinassa on edelleen tapana kysellä kuulumisia fraasilla “chi fan le ma?”, joka tarkoittaa sananmukaisesti “oletko jo syönyt ruokasi?” Suomessa vieraille on tapana keittää vähintään kahvit, josta pitää luonnollisesti kieltäytyä ensimmäisellä kerralla sanomalla, että “ei minua varten tarvitse keittää”. Kummatkin fraasit ovat esimerkkejä siitä, miten ruokailu nähdään arvokkaana ja tärkeänä osana ihmisten elämää.
Toinen yleinen esimerkki maailman ruokakulttuureista on se, että vieraille on tapana varata vähän parempaa syötävää tai laittaa istumaan paremmalle paikalle pöydässä. Tällä osoitetaan arvostusta, mutta tehdään usein myös selväksi, ettei kyseessä ole mikään arkinen tapahtuma. Suomalaisessa ruokakulttuurissa myös sillä on väliä, kuka saa ruokaa ensin: päivänsankari menee ensin ja tämän jälkeen noudatetaan ikäjärjestystä siten, että vanhemmat ennen nuoria ja naiset ennen miehiä. Mahdollisen päivänsankarin lähimmät sukulaiset voivat siirtyä jonossa edelle. Kunniavieras, mikäli sellainen on nimetty, kiilaa aina päivänsankarin jälkeen.
Avoimen keittiön synty
Se, millaista ruokaa on mahdollista varmistaa, riippuu ennen kaikkea siitä, millaisia välineitä ja raaka-aineita on saatavilla. Keittiö on paikka, jossa ruoka saa muotonsa ja siksipä keittiöllä on melkoisen tärkeä rooli ruokakulttuurin muodostumisessa. Yksi merkittävä muutos, mikä keittiöissä on tapahtunut modernin historian aikana on se, että niistä on tullut avoimempia tiloja. Vanhastaan keittiö oli suljettu ja yleensä piilossa pidetty huone, jossa vain palvelusväki työskenteli. Ruoka syötiin erillisessä huoneessa eikä talon isäntäväellä aina ollut hajuakaan, millaisessa ympäristössä ruokaa valmistettiin.
Juoksevan veden yleistyminen korreloi melko hyvin sen kanssa, että nykyaikainen avoin keittiö, jonka yhteydessä on myös ruokailuhuone, tuli tutuksi. Keittiö oli nimittäin se paikka, jossa vettä tarvittiin erityisen kipeästi, joten alkujaan talojen ainoa hana oli keittiöhana. Täältä haettiinkin sitten koko talon vesi, sillä keittiöhanan vaihtoehto oli kävelyretki kaivolle. Nykyään keittiöhana on edelleen keskeinen osa toimivaa keittiötä, sillä vettä tarvitaan ruuan valmistukseen, tiskaamiseen ja ihan vain janojuomaksi, ja monia puistattaa ajatus käydä hakemassa juomavetensä vessasta. Keittiöhana voi olla nykyään myös kaunis sisustuselementti, sillä keittiö on nykyään usein avoin tila, jossa oleskelee niin talon isäntäväki kuin vieraatkin.
Millainen keittiö, sellainen ruokakulttuuri
Se, millaisessa keittiössä ruoka valmistetaan, on melko suoraan verrannollinen myös siihen, millaiseksi ruokakulttuuri muodostuu. Esimerkiksi Suomessa, ja Pohjois-Euroopassa noin yleensä, on ollut tärkeää, että syödään sisällä lämpimässä. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että suurimman osan vuodesta ulkona on niin kylmä, ettei ulkona syömisestä tule mitään. Toista on esimerkiksi Intiassa, jossa syödään ulkona. Sisätilat ovat perinteisesti likaisia ja ahtaita, joten on paljon miellyttävämpää syödä ulkona. Intiassa on myös aivan tavallista syödä isolla porukalla yhdessä, koska ulkona kokkaillessa on mahdollista tehdä kerralla ruokaa kymmenelle tai useammalle henkilölle. Banaaninlehtiä saatetaan käyttää perinteisten lautasten sijaan arkiruokailussa sen takia, että vettä ei haluta tuhlata tiskaamiseen ja koska astiat ovat perinteisesti olleet temppelikäytössä.
