Italialaisen kirjallisuuden suuret nimet ovat renesanssiajan kirjailijat Dante Alighieri ja Giovanni Boccaccio. Italian sotien jälkeisestä kirjallisuudesta mainittakoon Primo Levi, Italo Calvino, Umberto Eco ja Dario Fo.
PrimoLevi oli sekä kemisti että kirjailija. Hän kuoli pudottuaan asuintalonsa rappuun. Kuolema oli virallisesti itsemurha, mutta monet eivät uskoneet tähän. Levi osallistui Italian vastarintaliikkeeseen ja hänet vangittiin vuonna 1943. Hänet vietiin keskitysleirille, josta hän vapautui vuoden kuluttua. Levi kirjoittikin pääasiassa sodasta ja sen kauhuista.
Carlo Levin kirja Kristus pysähtyi Eboliin julkaistiin vuonna 1945. Kirja kertoo Italian syrjäseudusta 1930-luvulla. Sen nimi tulee siitä, että asukkaat pitivät seutua niin syrjäisenä, ettei edes kristus eikä kristinusko ovat ehtineet kaupunkiin.
Näkymättömät kaupungit on yksi Italo Calvinon klassikkoromaneista. Romaanin päähenkilöt ovat Marco Polo ja Kublai-kaani. He istuvat pitkää iltaa yhdessä, Marco Polo kertoo näkemistään kaupungeista. Kublain mukaan näitä kaupunkeja ei ole edes olemassa. Kirjan innottaijaksi on sanottu Venetsiaa.
Umberto Eco oli Bolognan yliopiston semiotiikan professori. Hän nousi maailmanmaineeseen romaaninsa ruusun nimi ansiosta. Muita hänen tunnettuja teoksiaan olivat muun muassa Baudolino, Edellisen päivin saati ja Prahan kalmisto.
Eco kirjoitti myös runsaasti ajankohtaisia aiheita. Eco oli yksi aikansa keskeisimpiä ajattelijoita. Yksi hänen ansioistaan oli tieteellisten tekstien kansanomaistaminen. Opettaminen oli hänelle hyvin tärkeää.
